Suomessa rahapelipolitiikka on ollut vuosikymmenten ajan kiinteä osa hyvinvointivaltion rahoitusrakennetta ja sosiaalipoliittisia tavoitteita. Jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien rahapelitoimintaa on säännelty tarkoin. Aluksi se tapahtui erilaisten yhdistysten ja järjestöjen toimesta ja myöhemmin entistä vahvemmin valtiovallan ohjauksessa.
Veikkaus Oy (sellaisena kuin sen nykyään tunnemme) syntyi vuonna 2017, kun Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys ja Fintoto yhdistettiin yhdeksi valtion omistamaksi rahapeliyhtiöksi. Yhdistymisen taustalla oli tavoite luoda selkeämpi, tehokkaampi ja kansanterveydellisesti kestävämpi järjestelmä, joka kykenisi vastaamaan kasvavan verkkopelaamisen ja kansainvälisen kilpailun asettamiin haasteisiin. Se on toinen juttu, onko näihin tavoitteisiin päästy.
Monopolin puolustajat ovat vuosikymmenten ajan vedonneet siihen, että keskitetty järjestelmä mahdollistaa rahapelihaittojen hallinnan, vastuullisen pelitarjonnan ja merkittävien varojen ohjaamisen suoraan yhteiskunnan hyväksi. Rahapelit on Suomessa perinteisesti nähty keinona rahoittaa kulttuuria, liikuntaa, tiedettä ja sosiaalialaa ilman suoraa verorasitusta kansalaisille. Veikkauksen tuottoja on käytetty niin urheiluseurojen tukemiseen kuin lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin hankkeisiin.
Viime vuosina on kuitenkin ollut puhetta siitä, että Veikkaus on keskittänyt mainontaa etenkin vähävaraisille alueille ja yhtiö on jopa saanut sormenheristyksen vääränlaisesta markkinoinnista.
Rahapelipolitiikka on Suomessa kietoutuu syvästi yhteiskunnan arvoihin, rahoitusmalleihin ja käsityksiin vastuusta, vapaudesta ja hyvinvoinnista. Keskustelu Veikkauksen monopolista ja lisenssijärjestelmän mahdollisuudesta on tämän vuoksi yksi aikamme kiistanalaisimmista poliittisista ja taloudellisista kysymyksistä.
Nyt Suomessa on keskustelua oman lisenssijärjestelmän avaamisesta vuonna 2026. Katsotaanpa tarkemmin, mitä Veikkauksen monopoliaseman taustalla oikeasti on.
Monopolin perusteet ja poliittinen oikeutus kotimaassamme
Veikkauksen monopoli sai nykyisen muotonsa vuoden 2017 alussa, kun aiemmin erillään toimineet Veikkaus, RAY ja Fintoto yhdistettiin yhdeksi yhtiöksi. Uudistuksen tavoitteena oli selkeyttää järjestelmää ja parantaa haittojen hallintaa. Poliittisesti monopolia on perusteltu kansanterveyden näkökulmasta: rahapelitoiminnan keskittyminen yhdelle toimijalle mahdollistaa pelihaittojen hallitsemisen ja ehkäisyn keskitetysti.
Monopolin tuottamat voitot ohjataan suoraan esimerkiksi kulttuuriin, liikuntaan, nuorisotyöhön ja sosiaalialan toimintaan, mikä tuo järjestelmälle laajan poliittisen hyväksynnän.
Monopolin puolustajat näkevät järjestelmän keinona suojella kansalaisia liialliselta pelaamiselta ja rahapeliriippuvuudelta. Valtion omistaman yhtiön ei oleteta kannustavan kansalaisia ylenpalttiseen pelaamiseen voitontavoittelun vuoksi. Monopoli antaa myös mahdollisuuden rajoittaa markkinointia ja pelitarjontaa kansanterveyden näkökulmasta. Ainakin teoriassa.
Kaikki nämä tavoitteet ovatkin näyttäneet hyvältä paperilla, mutta viime vuosina on ollut puhetta siitä, ettei niihin ole päästy niin hyvin kuin mitä on lupailtu.
Veikkauksen monopolin taloudelliset vaikutukset Suomessa
Veikkauksen monopoli on ollut merkittävä tulonlähde valtiolle ja suomalaiselle järjestökentälle. Vuonna 2023 Veikkaus tilitti edunsaajilleen noin 1,1 miljardia euroa. Tämä raha on mahdollistanut monien kansalaisjärjestöjen toiminnan, kulttuurihankkeiden rahoituksen ja liikuntapaikkojen ylläpidon. Monopoli on ollut tapa kerätä varoja ilman suoraa verotusta, mikä on tehnyt siitä poliittisesti houkuttelevan keinon rahoittaa yhteiskunnan pehmeitä sektoreita.
Kritiikkiä on kuitenkin esitetty siitä, että merkittävä osa tuloista on peräisin peliongelmaisilta. Arvioiden mukaan suuri osa Veikkauksen tuotoista tulee pieneltä pelaajajoukolta, jolla on peliongelmia. Tämä on herättänyt kysymyksiä siitä, onko järjestelmä eettisesti kestävällä pohjalla.
Lisäksi kansainväliset rahapeliyhtiöt ovat onnistuneet houkuttelemaan suomalaisia asiakkaita netin puolella, mikä on johtanut siihen, että osa rahapelituotoista karkaa valvonnan ja verotuksen ulkopuolelle. Mikä taas on johtanut keskusteluun vapaista markkinoista ja suomalaisesta lisenssistä, mikä voisi tuoda osan näistä karanneista tuloista takaisin Suomeen.
Lisenssijärjestelmä: vapaammat markkinat ja valvottu kilpailu
Lisenssijärjestelmä tarkoittaisi mallia, jossa useat yhtiöt voisivat hakea lupaa tarjota rahapelejä Suomessa tietyin ehdoin. Tämä järjestelmä on käytössä monissa Euroopan maissa, kuten Ruotsissa ja Tanskassa. Lisenssijärjestelmässä rahapeliyhtiöt maksavat lisenssimaksuja ja veroja valtiolle ja sitoutuvat noudattamaan tiukkoja sääntöjä pelihaittojen ehkäisemiseksi ja pelaajien suojelemiseksi.
Lisenssimallin kannattajat sanovat etenkin, että järjestelmä voisi tuoda nykyistä paremmin valvonnan piiriin ne ulkomaiset yritykset, jotka joka tapauksessa palvelevat suomalaisia asiakkaita. Näin voitaisiin varmistaa, että Suomeen suunnatuista rahapelituotoista jäisi suurempi osa valtiolle verotuloina. Toisin sanoen se olisi niin sanottu win-win tilanne.
Samalla voitaisiin asettaa tiukkoja ehtoja pelimainonnalle, vastuullisuustoimille ja teknisille ratkaisuille, kuten pelirajojen asettamiselle.
Jos Suomeen asetettaisiin oma lisenssijärjestelmä, suomalaisille saataisiin aidosti suomalaisia nettikasinoita, joka loisi parempaa kilpailua. Suomalaisille sopiva paras kasinobonus löytyisi kotimaisilta kasinoilta ja kotimaiset pelaajat voisivat nauttia heille suunnatuista peleistä ja palveluista.
Poliittiset vaikutukset lisenssijärjestelmään siirtymisestä
Lisenssijärjestelmä muuttaisi merkittävästi suomalaista rahapelipolitiikan maisemaa. Politiikan kentällä siirtymä voisi jakaa puolueita ja edunsaajaryhmiä. Toisaalta lisenssijärjestelmä voisi vähentää riippuvuutta rahapelituotoista yhteiskunnallisen toiminnan rahoittamisessa, jos verotulot ohjattaisiin yleisiin budjettivaroihin ja tuki järjestöille rahoitettaisiin budjettipäätöksin.
Tämä saattaisi tehdä rahoituksen kohdentamisesta läpinäkyvämpää, mutta voisi myös altistaa sen poliittisille leikkauksille ja suhdanteiden vaihteluille.
Monopolin purkaminen saattaisi kuitenkin herättää huolta kansanterveysjärjestöissä ja edunsaajissa. He nimittäin pelkäävät pelihaittojen kasvua ja rahoituksen epävarmuutta. Toisaalta lisenssijärjestelmä voisi luoda mahdollisuuksia kehittää uusia pelihaittojen ehkäisyn keinoja ja lisätä poliittista painetta vastuullisuustoimien tehostamiseen.
Taloudelliset seuraukset ja kansainväliset esimerkit
Lisenssijärjestelmään siirtymisellä voisi olla oletettavasti sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi Ruotsissa lisenssimalliin siirryttiin vuonna 2019. Muutos toi aluksi mukanaan kasvavia verotuloja, mutta pelihaittojen hallinnassa on kohdattu haasteita, ja luvattomat peliyhtiöt ovat osin jatkaneet toimintaansa lisenssijärjestelmän ulkopuolella. Eli vaikka lisenssijärjestelmässä on paljon hyvää, se tuo mukanaan tietysti myös kääntöpuolen.
Taloudellisesti lisenssimalli voisi kuitenkin tarjota Suomelle keinon verottaa nykyisin valvonnan ulkopuolelle jääviä rahapelituloja netin kautta. Lisäksi se voisi lisätä kilpailua ja innovaatiota alalla, mikä voisi parantaa palveluiden laatua ja mahdollisesti ohjata pelaamista turvallisempiin ympäristöihin. Samalla se voisi heikentää Veikkauksen asemaa ja vähentää nykyisen kaltaista voittojen keskittämistä yhteiskunnallisiin tarkoituksiin.
Pelihaitat: mikä järjestelmä suojaa paremmin?
Keskeinen kysymys järjestelmien vertailussa on se, kumpi malli suojaa paremmin pelaajia pelihaitoilta. Monopolin etuna on sen mahdollisuus keskitetysti hallita tarjontaa ja markkinointia sekä rajoittaa haitallisia pelituotteita.
Toisaalta nykymallissa kansainvälisten peliyhtiöiden toiminta suomalaisille pelaajille on käytännössä estämätöntä, mikä vesittää osan monopolin hyödyistä.
Lisenssimallissa peliyhtiöt olisivat velvoitettuja noudattamaan vastuullisuussääntöjä ja teknisiä vaatimuksia, ja niille voitaisiin asettaa tiukkoja ehtoja esimerkiksi pakollisista tappiorajoista tai pelitilien sulkumahdollisuuksista. Järjestelmä toisi myös mahdollisuuden valvoa ja puuttua niihin yhtiöihin, jotka eivät täytä vaatimuksia. Samalla on kuitenkin riski, että rahapelikulttuuri normalisoituisi ja mainonnan lisääntyminen lisäisi peliongelmia. Tai se on ainakin hallituksen näkökulma.
Veikkauksen asema tulevaisuudessa: mitä kannattaa odottaa?
Veikkauksen asema lisenssimallissa olisi todennäköisesti hyvin erilainen kuin nykyisessä monopolijärjestelmässä. Yhtiön tulot pienenisivät, ja sen pitäisi kilpailla muiden toimijoiden kanssa samoilla markkinoilla. Tämä voisi pakottaa Veikkauksen uudistumaan ja panostamaan entistä enemmän vastuullisuuteen ja digitaalisiin palveluihin.
Poliittisesti Veikkauksen roolin muutos herättäisi suurta keskustelua. Erityisesti kysymys edunsaajille jaettavista voitoista nousisi esiin. Jos lisenssimalliin siirryttäisiin, yhteiskunnan pitäisi päättää, miten turvataan kulttuurin, liikunnan ja sosiaalialan rahoitus jatkossa. Tuleeko se budjettivaroista vai jollain uudella tavalla?
Onko aika etsiä kompromissi?
Keskustelu Veikkauksen monopolin ja lisenssijärjestelmän välillä ei ole kovin mustavalkoinen. Molemmissa malleissa on sekä hyviä että huonoja puolia, ja kumpikin järjestelmä vaatii tuekseen vahvaa sääntelyä ja valvontaa. Yksi mahdollinen kompromissi voisi olla hybridimalli, jossa Veikkaus säilyttäisi monopolin tietyissä korkean riskin peleissä, kuten peliautomaateissa, mutta lisenssijärjestelmä otettaisiin käyttöön nettipelaamisessa. Ja siitä onkin ollut puhetta.
Tämä voisi yhdistää molempien mallien parhaat puolet: lisätä valvontaa siellä, missä sitä nyt ei ole, mutta säilyttää kontrolli erityisen haitallisissa peleissä.
Kysymys Veikkauksen monopolista ja lisenssijärjestelmästä on pohjimmiltaan osa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, millä tavoin rahapelitoiminta sovitetaan osaksi hyvinvointivaltiota. Tulevina vuosina poliitikoilta ja kansalaisilta vaaditaan harkintaa, jotta löydetään ratkaisu, joka turvaa sekä kansanterveyden että yhteiskunnallisen rahoituksen kestävällä ja eettisellä tavalla.