Omaishoidon asemaa osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa on selkeytettävä ja parannettava. Haasteena on, että omaishoito on kaikkialla, mutta se ei näy missään. Se on työtä, jota tehdään oman läheisen hyväksi, usein hyvin vaihtelevalla yhteiskunnan tuella.
– Omaishoito tulisikin saada selkeäksi osaksi sotepalveluiden rakenteita. Kyseessä on ihmisestä huolenpidon ja hoivan muoto, kuten kotihoito tai palveluasuminen on, linjaa kansanedustaja ja eduskunnan omaishoidon tukiryhmän puheenjohtaja Anneli Kiljunen.
– Kuntien on myös varattava riittävät määrärahat omaishoitoon, Kiljunen edellyttää.
Kunta päättää kenen kanssa ja millä kriteereillä sopimus tehdään ja millainen on omaishoitotyöstä saatava palkkio. Osa kunnista on yksipuolisesti muuttanut, irtisanonut tai lakkauttanut sopimuksia rahoituksen riittämättömyyden takia. Omaishoitajilla ei näissä tilanteissa ole juurikaan oikeusturvaa, ja tämä tekee heidän elämästään epävarmaa ja raskasta.
Omaishoidon kustannukset ovat tällä hetkellä yhden omaishoidettavan osalta noin 9 500 euroa vuodessa, kun esimerkiksi ikääntyneiden tehostettu palveluasuminen maksaa kunnalle noin 42 000 euroa vuodessa. Omaishoidon tuen kehittäminen olisi kunnalle edelleen edullista ja inhimillistä.
– Omaishoitajilla tulee olla myös oikeus omaan elämään, esimerkiksi harrastamiseen. Omaishoitajien jaksamista tulee tukea riittävillä tukipalveluilla ja vapaa-ajan mahdollistamisella. Suurena huolena on myös, että kunnat siirtävät herkästi hoitovastuun yksipuolisesti omaishoitajille, vaikka vastuu on viime kädessä aina kunnalla. Tämäkin selkeytyisi, kun omaishoito määriteltäisiin paremmin osaksi sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteita. Näin myös omaishoitajan ja hoidettavan kokonaisvaltainen palveluiden ja tuen määrittäminen helpottuisi, Anneli Kiljunen linjaa.
Lähde: STT Info
Lue myös diginyt.fi sivuston uutinen, jossa kirjoitetaan aiheesta WhatsApp-päivitys, WhatsApp lataus tai latauksesta.