Äidin sairastuminen opetti Tuula Haataiselle paljon

Vaikka Tuula Haataisen koti ei ollutkaan poliittinen, tuli hänestä sosialidemokraatti kodin perintönä. Asenne ja arvot ovat myös pitkälti sieltä perua tulleet. Samaan tapaan monet suurimmista tavoitteista politiikassa ovat kummunneet omasta elämästä. Haataisen poliittiseen uraa kuuluvat mm. opetus- ja sosiaali- ja terveysministerin virat sekä toiminta eduskunnan toisena ja ensimmäisenä varapuhemiehenä. Hän on myös toiminut Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajana ja Kuntaliiton varatoimitusjohtajana. Vuoden 2018 presidentinvaalissa Haatainen oli SDP:n ehdokas. Eduskuntaan Haatainen nousi varasijalta marraskuussa vuonna 1996 ja hänet valittiin uudelleen vuosien 1999, 2003 ja 2007 vaaleissa.

Haataisen mukaan nykypolitiikan retoriikka on muuttunut populistiseksi ja ehdottomaksi. Se tuntuu raskaalta, kun on tottunut ajattelemaan politiikkaa yhteisenä tekemisenä ja rakentamisena, jossa jaetaan perimmäiset arvot kuten ihmisoikeudet.

Kuopion kautta pääkaupunkiin

Haatainen kertoo, että hänen ollessa 5-vuotias, hänen elämänsä muuttui. Äiti joutui sairaalaan keuhkotuberkuloosin takia. Perhe asui Soisalon saaressa metsän keskellä ja lapsia oli sillä hetkellä neljä lasta. Haatainen itse oli näistä lapsista toiseksi vanhin. Äidin ollessa sairaalassa, kaksi nuorinta sisarusta päätyi isovanhempien luokse Kuopioon. Isältään pelokas kotiin jäänyt pikkutyttö kyseli, oliko äiti kuollut. Sairaus oli alku kasvulle kohti vastuunkantamista ja kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista.

Isä oli töissä koulussa, jonka rakennuksessa perhe myös asui. Haatainen koki olevansa yksinäinen, joten hän pyysi isältään pääsyä mukaan koulun tunneille. Lupa heltyi ja tyttö sai istua hiljaa takapenkissä. – Nautin siitä niin paljon, Haatainen kertoo.

– Olen aina tykännyt koulusta, hän lisää.

15-vuotiaana Haatainen muutti pois kotoa ja meni Kuopioon lukioon. Oli selvää, että koulutus oli haettava muualta. Lukion jälkeen hän hakeutui sairaanhoito-oppilaitokseen. Siihen aikaan televisiossa näytettiin paljon kuvia Vietnamin sodasta ja nälkää näkevistä lapsista. Haatainen olisi halunnut auttamaan kehitysmaihin.

Hän kuitenkin tapasi eräänä uudenvuoden yönä baarijonossa tulevan miehensä ja muutti tämän perässä Helsinkiin. Haatainen toimi sairaanhoitajana Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevassa invalidisäätiön sairaalassa, joka on nykyään ortopedinen sairaala.

Haatainen on naimisissa Työllisyysrahaston toimitusjohtaja Janne Metsämäen kanssa. Heillä on kaksi aikuista lasta. Haatainen sanoo olevansa kanaemomainen äiti. Huolehtiva, hellä ja kannustava. Ei vanhemmuus lopu siihen, kun lapset muuttavat kotoa, pitää opetella uusi arki.

– Oli kauhean haikeaa, kun lapset lähtivät, Haatainen sanoo.

Perhekeskeisenä ihmisenä hän oli hämmentynyt, kun yhtäkkiä lapset olivatkin poissa. Pariskunta asuu Itä-Helsingissä rivitalon päädyssä. Juoksulenkit kiertävät usein merenrantoja pitkin.

Tasa-arvon perässä

Äidin sairastuminen ja parantuminen vaikutti Haataisen uravalintoihin. Sairaanhoito oli pelastanut äidin. Sairaalan hierarkia ja naisten pienet palkat saivat hänet poliittisesti aktivoitumaan poliittisesti.

– Työtä tehtiin valtavasti, mutta palkat olivat aivan minimissä. Työssä piti opetella jatkuvasti uutta ja tajusin, että eihän tästä makseta mitään, Haatainen on todennut.

Työssä koettu epäoikeudenmukaisuuden kokemus yhdistyi Haataisen mielessä naisen asemaan yhteiskunnassa yleisemmin. Hän koki jo lapsena, ettei ollut tasa-arvoinen poikien kanssa. Tunne vahvistui, kun hän näki, mikä on naisten asema vallan ytimissä. Muutama naisministeri, mutta naiset eivät päässeet esimerkiksi papiksi.

Haatainen hakeutui valtiotieteelliseen tiedekuntaan lukemaan sosiaalipolitiikkaa ja lähti mukaan Naisasialiitto Unionin toimintaan. Yhteiskunnallinen tasa-arvo ja erityisesti naisten asema olivat hänen mielestään pielessä. Haatainen sanoo olevansa hillitympi ja vähemmän radikaali kuin nuorena, mutta kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja syyttömien syyttämisestä saa edelleen veren kiehahtamaan.

– Minua on raivostuttaa keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista, Haatainen kertoo nettisivuillaan.

– Suuttumus tulee siitä, että tuntevia, rakastavia ihmisiä ja heidän elämäänsä vastaan hyökätään kohtuuttomasti, vaikka he eivät tuota kenellekään mitään pahaa.

Pitkän matkan juoksijana Haatainen on kuitenkin  oppinut, että politiikassa ei pärjää suurilla puheilla, vaan sinnikkyydellä.

Lähteet:

Ministerit (valtioneuvosto.fi)

Etusivu – Tuula Haatainen